Valitettavasti esteettisiä vikoja on runsaasti, lakan alla mustaksi tahriintunutta, kiillotettuja reunoja, ei oikeastaan, mutta se sattuu silmiin, sivuasennon osoittimet on porattu väärään paikkaan! Ostan jokaisen kitaran "vain hinnan takia", hinnasta tai valmistajasta riippumatta, mutta vertahyytävää on se, että tallan alla olevat holkit ovat lahonneet vihreäksi puuhun, koska niitä ei luultavasti ole laitettu kovin kuivaksi, ja galvanointi ei ole parasta mahdollista! Kielenpidin on kamala, levy on ohut, sitä voi taivuttaa kahdella sormella! Tallan muotoilu on huono, hyvin vähällä huomiolla siitä voisi tulla aivan erinomainen. Kitaran kaula on paksumpaa, mutta erittäin soitettua luokkaa. Ja tämä on vastaesimerkki puutteille, kieli ei rätise yhdestä kohdasta, se on säädetty alusta alkaen soitettavaksi, kokeiltavaksi. Jopa hyvin matalalla kieliasennolla se on täysin siisti ja artikuloitu. Kaula on erinomainen, unohda nauhat, joko kiillota ne tai vaihda ne! Koskettimet liikkuvat myös sujuvasti, jos joku ei vaihda niitä! Se, että se on lehmuspuuta, ei häiritse minua, ainakaan se ei ole tavallista vaahteraa. Vielä ärsyttävämpää on se, että otelaudan merkit, 7 mm koostaan ​​huolimatta, ovat tuskin tai eivät ollenkaan näkyvissä. MOPin olisi pitänyt olla tässä, vaihdatan ne, nauhat mukaan lukien, mutta se olen vain minä. Mikit ovat kaikesta kiinalaisuudestaan ​​huolimatta ihan hyvät, no joo, kaapelit eivät ole aitoja, lievästi sanottuna. Potentiometrien kierteitetyt akselit ovat mädänvihreitä, lakka on syönyt ne pois, mutta ne vaihdetaan alusta alkaen. Siitä voi tehdä erittäin hyvän kitaran, mutta erittäin hyvän sellaisen, mutta siihen on käytettävä rahaa, tai jos ei, niin sen ei pitäisi maksaa niin paljon! Hyvän tekeminen vie aivan yhtä paljon aikaa kuin huononkin!!! Kaikkine vikoineen se kuulostaa joka tapauksessa erittäin hyvältä! Entä jos??? No, eikö sitten Japanissa tehtyä voisi myydä viisi tai kuusi kertaa kalliimmalla!