Kehysrummut

Kehysrummussa kalvo on pingotettu leveän ja matalan puukehyksen päälle, ja sitä soitetaan käsin – sormilla, kämmenellä tai kapulalla. Sitä kuulee itämaisessa, keskiaikaisessa ja kansanmusiikissa sekä seremonioissa, joissa moni tuntee sen shamaanirumpuna. Tällä sivulla on Meinlin, Selan ja Terren kehysrumpuja, joiden halkaisija on 7,5–22 tuumaa eli noin 19–56 cm ja joissa on vuohennahkainen tai synteettinen kalvo. Voit valita perinteisistä tyypeistä tar, bendir, daf ja mizhar sekä pienen eteläintialaisen kanjiran.

Shamaanirumpu seremonioihin vai kehysrumpu bändiin?

Selan rummuissa, joiden halkaisija on 30, 35, 40, 45 tai 50 cm, sekä 50-senttisessä Terre-rummussa on puukehys ja vuohennahkakalvo. Niitä käytetään seremonioissa, meditaatiossa ja nuotiomusiikissa, jolloin toinen käsi pitää rumpua ja toinen lyö sitä. Selan rummuissa on kätevä yksityiskohta: ne viritetään ilmanpaineella, ja pumppu kuuluu pakkaukseen.

Meinl valmistaa kehysrumpuja eri musiikkiperinteiden mukaan. Tar on kevyt rumpu ilman lisäosia, bendirin kalvon alle on jännitetty kieli, joka tuo ääneen surinaa, ja persialaisen dafin kehyksen sisäpuolella on metallirenkaita. Meinl FD7KA -kanjirassa, jonka halkaisija on 7,5 tuumaa, on kehyksessä yksi helistinpari, ja sitä soitetaan sormilla.

Vuohennahka vai synteettinen kalvo?

Vuohennahka soi lämpimästi ja syvästi, mutta se reagoi kosteuteen ja lämpötilaan – kylmässä ja kosteassa se löystyy ja ääni menettää kirkkautensa. Synteettinen kalvo, jonka Meinlin rummuissa tunnistaa nimessä olevasta TF-merkinnästä, pitää vireensä vakaammin, joten se sopii ulkona soittamiseen ja matkoille. Muita käsin soitettavia rumpuja, kuten djembejä, bongoja ja cajóneja, löydät lyömäsoittimien joukosta.